Viski, eli tyylitellysti whisky tai whiskey, on alkoholipitoisista juomista jaloimpia. Etenkin Skotlannissa ja Irlannissa suositun väkevän juoman historia ulottuu kauas, ainakin 1400-luvun loppupuolelle asti. Todennäköisesti viski on kuitenkin sitäkin vanhempi keksintö, sillä juoman kirjoitettu historia alkaa vasta vuodesta 1494. Skotlantia pidetään viskin kotimaana ja viskin nimen etymologiakin viittaa vahvasti Ylämaihin: gaelin kielen sanasta usquebaugh on johdettu viskin englanninkielinen nimi ja suomennettuna se tarkoittaakin ”elämän vettä”.
Teollisesti viskiä alettiin tislata vasta 1700-luvulla, jolloin se alkoi hiljalleen levitä ympäri maailmaa. Toisin kuin väriltään ja maultaan hieman samankaltainen konjakki tai brandy, viskiä ei tehdä rypäleistä vaan viljasta. Viljan tislaaminen tuottaa viskille sen ranskalaista ”isoveljeä” vähemmän makean maun, mutta juomalle ominaista kuitenkin on tietynlainen makeus, sillä viljan sisältämä tärkkelys pilkkoutuu valmistusvaiheessa sokeriksi.
Ei ihan mikä tahansa väkevä juoma
Kuten edellä mainittu konjakkikin, viski on ikoninen, hyvin perinteikäs juoma, jolla on pitkä historia ja vakiintunut fanikunta. Viskilaatuja ja -merkkejä on useita ja viskien maku ja juoman ominaisuudet vaihtelevat paljonkin tuotantomaan mukaan. Perinteisiä skotlantilaisia ja irlantilaisia viskejä pidetään maailman arvostetuimpina viskilaatuina, mutta Yhdysvalloissa viski, tai Bourbon, kuten siellä päin juomaa kutsutaan, on myös erittäin suosittu alkoholijuoma. Jack Danielsin tapaiset ”koko kansan viskit” eivät useinkaan pärjää alan tärkeimmissä makutesteissä, mutta halvan hinnan ja tehokkaan brändäyksen vuoksi monet Bourbonit ovat paljon tunnetumpia tavaramerkkejä kuin vastaavat skottiviskit.
Yleisimmillään viskin alkoholipitoisuus on 36-42 prosentin luokkaa, mutta poikkeuksiakin on. Viski nautitaan aidoimmillaan huoneenlämpöisenä ja laimentamattomana, mutta varsinkin Bourboneita käytetään monissa juomasekoituksissa. Asiantuntijat eivät suosittele viskiä nautittavaksi ”on the rocks”, sillä jääpalat laskevat juoman optimaalista nauttimislämpötilaa sekä ennen pitkää laimentaa viskin.
Suomalaiset ovat viskikansaa
Ei ole tarkkaa tietoa, milloin viski tarkkaan ottaen levisi Suomeen. On kuitenkin hyvin todennäköistä, että juoma saapui maahamme 1800-luvulla, kun tuhoutuneet viinirypälesadot haittasivat pahasti konjakin ja brandyn valmistusta. Noihin aikoihin Eurooppaan alkoi levitä viljapohjainen ”konjakin korvike”, jonka pian kuitenkin saarivaltion ulkopuolellakin todettiin olevan täysin oma, erillinen jalojuomansa.
Suomessa alkoholitilastot ovat usein synkkää katsottavaa ja keskiolut vallitsee myynti- ja kulutustilastoja suvereenisti, mutta viskin osuus kotimaan myynnistä on yllättävän suuri. Lokakuussa 2017 skotlantilaisia blended -viskejä myytiin Suomen Alkoissa yhteensä 94 000 litran edestä, joka on yli neljä kertaa enemmän, mitä VSOP-konjakkeja myytiin samalla ajanjaksolla. Maustamattomien viinojen ja vodkien suuret myyntiluvut, Leijona Viina ja Koskenkorva etunenässä, kielivät kuitenkin Suomen pitkistä viinaperinteistä ja siitä, että viskillä on vielä paljon matkaa noustakseen suomalaisten ykkösjuomaksi.
Viskin arvostetusta asemasta Suomessa kertoo kuitenkin se, että sitä on maassamme tislattu vuosien saatossa ainakin kuudella eri paikkakunnalla. Nykyään tunnetuimpia suomalaisia viskejä ovat lahtelainen Teerenpeli Distiller’s Choice VYS sekä palkitun Kyrö Distilleryn Suomi 100 Ruisviski Single Malt.
Nautiskelukulttuuri on viskille hyväksi
Suomessa alkoholinkäyttö on mennyt vuosi vuodelta ”eurooppalaisempaan” suuntaan, eikä jokaisen illanvieton päätavoite ole enää vetää pää täyteen halvinta mahdollisinta olutta ja/tai viinaa. Suomeenkin kunnolla muutamia vuosia sitten rantautunut after work -olusteluilmiö oli vasta esimakua ja yhä enemmän alkoholia nautitaan seurustelun ja makuelämysten vuoksi, eikä niinkään humalahakuisesti.
Nautiskeluun, rentoutumiseen ja makusteluun viski sopiikin erinomaisesti. Sen makeahko ominaismaku pysyy kielellä pitkään ja prosenttiensa ansiosta se lämmittää kurkussa mukavasti. Eri laatuja ja makuja on hurja valikoima jokaiseen eri makuun, eikä hyvistä viskeistä tarvitse välttämättä maksaa itseään aivan kipeäksi. Vanhemmat viskit maksavat luonnollisesti nuorempia enemmän, mutta omia makunystyröitä miellyttävän viskin löytää vasta maistelemalla, ei hintalappua tai kypsyttämisvuosia vertailemalla.